Ennen kuin kerron, miten syvästä ja kroonisesta riittämättömyyden tunteesta voi vapautua, haluan kertoa omasta riittämättömyyden kokemuksestani. Minä nimittäin tiedän omasta kokemuksesta, miten paljon syvä riittämättömyyden tunne hankaloittaa elämää.
Oma riittämättömyyteni alkoi ehkä ulkopuolisuudesta, jota tunsin jo alaluokilla. Vanhempieni kasvatusmetodit olivat erilaisia kuin useimpien muiden, ja elämässäni oli paljon rajoituksia ja sääntöjä, joita toisilla ei ollut. Erilaisuus tarkoitti lasten maailmassa huonommuutta, tai niin minä ainakin sen tulkitsin.
Ulkopuolisuuteni ja huonommuudentunteeni syvenivät entisestään kuudennella luokalla, jolloin ainoat ystäväni kääntyivät yhdessä minua vastaan ja alkoivat kiusata minua.
15-vuotiaana masennuin. Parikymppisenä aloin kokea hirveitä olotiloja, jotka vasta vuosia myöhemmin tunnistin paniikkikohtauksiksi. Parikymppisenä myös uuvuin todella pahasti.
Uskoin masennuksen ja kaikkien muiden vaikeuksieni tarkoittavan, että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa, jonka takia olen huonompi kuin toiset.
Häpesin itseäni syvästi, ja aloin piiloutua kaikkien katseilta. Uskoin myös vahvasti, että kukaan ei välittänyt minusta, ja että en ollut kenellekään tärkeä.
Pelastuksekseni koitui se, että löysin paljon kirjallisuutta ja muuta materiaalia, joka keskittyi unelmien toteuttamiseen ja sisäisten voimavarojen käyttöön ottamiseen.
Syvästä huonommuuden tunteestani huolimatta sisälläni oli myös se puoli, joka uskoi itseensä ja siihen, että minulla on arvokasta annettavaa tälle maailmalle. Tämä puoli vahvistui minussa niin paljon, että uskalsin sosiologian opintojen keskeytymisen, pitkän sairasloman ja kolmen vuoden työttömyyden jälkeen alkaa luoda liiketoimintaa valmentajana, vaikka toimintakykyni oli edelleen heikko ja pelkäsin edelleen uupuvani uudelleen.
Itseluottamukseni oli kuitenkin vahva, ja pääsin hienosti alkuun. Etenin rauhallisesti itseäni kuunnellen, ja vaikka minulta meni siihen muutama vuosi, pääsin lopulta pisteeseen, jossa aloin tulla toimeen omalla työlläni.
Tämä oli unelman toteutuminen, mutta halusin päästä vielä eteenpäin ja luoda omalla työlläni hyvän toimeentulon ja taloudellisen turvan. Tässä kohtaa jouduin kuitenkin todella pahasti jumiin, enkä päässyt millään eteenpäin.
Eikä ihme, sillä häpesin edelleen itseäni, enkä uskaltanut markkinoida tuotteitani ja palveluitani riittävästi, koska pelkäsin, että ne eivät ole tarpeeksi hyviä. Ei auttanut, vaikka asiakkaani saivat loistavia tuloksia. En pystynyt sisäistämään niitä, koska syvällä sisälläni koin edelleen olevani viallinen.
Toinen unelmani oli onnellinen parisuhde, ja vaikka minulla oli valtavasi pelkoja ja epävarmuutta siihen liittyen, tapasin kuitenkin ihanan miehen, jonka kanssa aloin rakentaa yhteistä elämää.
Huomasin pian, että vaikka olin ollut itsevarmimmillani tavatessani miehen, parisuhteeseen astuminen nosti minussa pintaan syvempää epävarmuutta kuin olin kokenut koskaan aikaisemmin.
Alitajuisesti näin itseni tylsänä ja mielenkiinnottomana harmaavarpusena ja pelkäsin, että mieheni lähtisi kauniimman ja mielenkiintoisemman naisen perään ja hylkäisi minut.
Uskoin myös, että jos mies hylkäisi minut, en selviäisi siitä. Uskoin, että jos mies hylkäisi minut, se tarkoittaisi, että olen täysin arvoton, ja että kukaan muukaan ei voisi rakastaa minua. Uskoin, että jos yksi mies hylkäisi minut, jäisin yksin koko loppuelämäksi.
